Keskusteltuani monen opiskelijakolleegani kanssa ensi vuoden harjoittelusta ja kesätöistä huomasin erään mielenkiintoisen seikan, jonka olen toki itsekkin huomannut näinä vuosina yliopistolla. Nimittäin työnantajien asenteet tiettyjä tutkintoja kohtaan ja yleinen tietämättömyys tutkintojen sisältöjä kohtaan.
Monesti erityisesti humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat joutuvat pettymään työmarkkinoilla jo harjoittelupaikkaa etsiessä. Ainahan kuulee nettikeskusteluissa ja mediassa valitusta, ettei humanistille löydy töitä, tai kuinka valtio-oppia ei voi soveltaa mihinkään työhön.
Työnantajat saattavat jopa suoraan karsia humanistit ja yhteiskuntatieteilijät jo hakuvaiheessa ulos rekrytoinissa ajatellen, että heillä on vain "hömppäkoulutus". Onkin kuitenkin melkoista idiotismia niputtaa humanistit ja heidän tutkintonsa yhteen muottiin.
Esimerkiki tiedän monta humanistia, joilla on humanistisen tiedekunnan opintoja vain ja ainoastaan omasta pääaineestaan. Loput tutkinnon osat eli sivuaineet ovat puolestaan kauppatieteellisestä, yhteiskuntatieteellisestä ja oikeustieteellisestä, eli tiedekunnista, joita työelämä ilmeisesti pitää jotenkin "parempina". Toki tiedän lisäksi monia, joilla kaikki tutkinnon osat ovat humanistisesta tiedekunnasta.
Kuinka työnantaja voi siis niputtaa nämä henkilöt samaan kategoriaan? Voihan myös olla niin, että kauppatieteiden maisterilla on sivuaineet kaikista muista tiedekunnista paitsi omasta, jolloin jollain humanistilla saattaa olla jopa laajemmin opintoja kauppatieteellisestä monipuolisten sivuainevalintojen kautta.
Pointtini tällä kirjoituksella on siis, ettei pelkkä pääaine tai tutkinnon nimi saa kategorisoida ketään, vaan työnantajien pitäisi rekrytoidessaan tutkia hyvin tarkkaan, mitä aineita hakijat ovat lukeneet ja jopa kysyä hakijoilta yksittäisten kurssien sisällöstä.
Jonkun mielestä tekstissäni voi havaita lievää aliarviointia humanistista tiedekuntaa kohtaan, näin ei kuitenkaan ole. Itse arvostan suuresti filosofian maisterin tutkintoa, kuten myös muita tutkintoja. Ongelmana on kuitenkin humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa pääaineiden paljous. Monet aineista soveltuisivat pelkästään sivuaineiksi, koska faktahan on ettei folkloristiikan opiskelulla töitä juuri saa. Toki hyvillä sivuainevalinnoilla töitä voi saada jopa helposti. Iso ongelma on kuitenkin opiskelijat, jotka ottavat pelkästään sivuaineita oman alansa viereltä, kuten moni folkloristiikan opiskelina esimerkiksi kansatieteestä tai kulttuurihistoriasta.
Kaikkien tiedekuntien opiskelijoiden olisi hyvä (jopa pakko!) ottaa sivuaineita muista tiedekunnista, näin saataisiin perspektiiviä omaan alaan ja mahdollisuuksia soveltaa sitä työeleämässä.
Eihän pelkkää johtamista kauppatieteellisessä opiskelevakaan voi hyvällä omallatunnolla tulevaisuudessa johtaa työntekijöitä, jos hän ei ole perehtynyt nykypäivän monikulttuurisuuteen (humanistinen tiedekunta), työntekijöiden koulutukseen ja itsensä kouluttamiseen (kasvatustieteellinen) tai lakipykäliin (oikeustieteellinen).
Tämän päivän työelämässä ei enää pärjää pelkästään omaa alaansa tunteva ihminen.
Ja tässä yliopistoille pieni vinkki: Kutsukaa työnantajia esittelyihin ja luennoille aineista ja sisällöistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti